EHDOLLA OLLAAN!

Huh! Aikaimoinen viikonvaihde takana, en voi muuta sanoa. Täytyy todeta, että torstai-aamuna herätessäni en osannut aavistaakaan, että illalla sitä oltaisiin virallisesti eduskuntavaaliehdokkaita. Vaikka lopullinen päätös ehdolle lähtemisestä syntyi varsin nopeasti sinä aamuna, ei ehdolle lähteminen suinkaan tapahtunut hetken mielijohteesta. Päin vastoin, eduskuntavaaliehdokkuus on ollut enemmän tai vähemmän salainen haaveeni jo usean vuoden ajan.

Syitä varsinaisen päätöksen lykkäämiseen oli monia. Kuntavaalien aikainen kevät oli minulle henkisesti todella vaikea. Suoritin silloin ensimmäistä vuottani yliopistossa ja läsnäolopakollisten kurssien suoritaminen Tampereella ja vaalikampanjointi Kouvolassa osoittautui pidemmän päälle hyvin raskaaksi yhdistelmäksi. Lisäksi jouduin jättämään välistä hyvin monia opiskelijatapahtumia, joihin ensimmäisen vuoden aikana olisin ehdottomasti halunnut osallistua välttääkseni etääntymisen uusista ystävistä. Onneksi jälkimmäistä ei päässyt tapahtumaan kaikesta huolimatta.

Kuntavaalien aikana opintoni alkoivat väkisinkin kärsiä. En saanut suoritetuksi ensimmäisenä opiskeluvuotenani kuin vaivaiset 42 opintopistettä. Päätin, että seuraavat vaalit saisivat odottaa, kunnes yhteiskuntatieteiden kandidaatin paperit olisivat turvallisesti kourassa. Noh, papereita minulla ei vielä ole, mutta Tampereen yliopiston äärimmäisen joustavan kurssijärjestelmän ansiosta tiedän, että tulen valmistumaan tavoiteajassa. Se riittää minulle.

Eduskuntavaaliehdokkuuden tiimoilta Eveliina (joka toimii nyt sattumalta kampanjapäällikkönäni) lähestyi minua ensimmäisen kerran jo keväällä. Eveliina halusi ehdottomasti, että myös Kaakkois-Suomessa jokaisella olisi mahdollisuus äänestää alle 30-vuotiasta kokoomuslaista. Silloin kuitenkin kieltäydyin. Päätökseni piti aina viime viikkoon asti, kunnes Eveliina lähestyi minua asian kanssa toistamiseen. Aloin pohtia asiaa uudelleen. Mitä oikeastaan häviäisin, jos lähtisin ehdolle? Valmistumiseni ehkä hieman viivästyisi ja keväästä tulisi raskas, mutta entä jos se olisikin kaiken sen arvoista? Torstai-aamuna matkalla Kouvolasta Tampereelle tein lopullisen päätökseni. Nopea puhelu isälle ja viesti Eveliinalle: ”Kyllä mä nyt sitten lähden!”.

Viikonloppu on mennyt aikalailla kampanja-asiat mielessä pyörien. Olen kartuttanut tiimiä, fiksannut kotisivuja, miettinyt vaaliteemoja sekä aikatauluttanut ensiluokkaisen tärkeitä juoksevia asioita jo ensi viikolle. Eveliinan kanssa tarkoitus olisi istua alas heti kuin mahdollista ja suunnitella kampanjaa mahdollisimman pitkälle. Paljon on töitä tehtävänä, mutta nehän tehdään niin hyvin kuin mahdollista. Huominen tehdään nyt.

Kuulemisiin!

Iida