Seksuaalirikokset eivät lopu maahanmuuttajat karkottamalla

Kouvolan Sanomat, 20.1.2019

Oulun ja Helsingin lapsiin kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt ovat viime kuukausien aikana järkyttäneet monia ja täysin aiheesta. Oulun tapaukset ovat puhuttaneet jo pitkään, mutta nyt keskustelu on kiivaampaa kuin koskaan ja maamme johtavat poliitikot etsivät kilpaa ratkaisuja siihen, miten nämä käsittämättömät rikokset saataisiin loppumaan.

Silmiään ei voi ummistaa tosiasioilta. Näin ollen tilastojen valossa on kenen tahansa myönnettävä, että ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuina seksuaalirikostilastoissa. Emme kuitenkaan voi tuomita kokonaisia ryhmiä yksilöiden tekojen pohjalta. On sinisilmäistä ajatella, etteivät nämä tapaukset liittyisi millään tavalla maahanmuuttoon, mutta on aivan yhtä sinisilmäistä ajatella, että turvapaikanhakijat karkottamalla seksuaalirikokset loppuisivat Suomessa kuin seinään.

Suomen raiskauslainsäädäntö on päivitettävä tälle vuosituhannelle.
Tehdään yksi asia selväksi: yksikin seksuaalirikos Suomessa on liikaa, kohdistui se sitten lapseen, naiseen tai mieheen. Seksuaalirikokset eivät myöskään ole uusi ilmiö Suomessa, jonka turvapaikanhakijat olisivat tuoneet mukanaan maahamme. Niistä vain puhutaan nyt enemmän kuin koskaan, ja hyvä niin. Keskustelu on kuitenkin eksynyt pahasti sivuraiteille, kun poliitikot keräävät kilpaa irtopisteitä esittämällä ratkaisuksi ongelmaan ulkomaalaisten pakkopalautuksia.

Sen sijaan, että syyllistyisimme nyt populismiin ja kollektiiviseen ulkomaalaistaustaisten vihaamiseen, pitäisi meidän löytää ongelman ydin. Suomen raiskauslainsäädäntö on päivitettävä tälle vuosituhannelle. Seksuaalirikokseen syyllistymisestä on yksinkertaisesti saatava kovempi rangaistus, oli tekijä kuka tahansa. Näiden rikosten torjumista pitäisi ensisijaisesti lähestyä uhrien, ei tekijöiden näkökulmasta eikä todellakaan maahanmuuttopolitiikka edellä.

Viime päivien aikana ensi kevään eduskuntavaaleista on puhuttu maahanmuuttovaaleina. Haluaisin kuitenkin vielä kerran muistuttaa, että seksuaalirikokset Suomessa eivät tule loppumaan kuin seinään, vaikka karkottaisimme maasta kaikki ulkomaalaistaustaiset. Se tulisi myös poliittisten päättäjien muistaa, elettiin vaalikevättä tai ei.

Syntyvyys saadaan nousuun perhevapaajärjestelmää uudistamalla

Kouvolan Sanomat 29.11.2018

Risto Parviainen totesi (KS 28.11.) Juha Sipilän hallituksen olevan syy syntyvyyden laskuun Suomessa. Parviaisen mukaan Sipilän hallitus on ottanut ”parhaassa lapsentekoiässä” olevilta kaiken, mitä otettavissa on. Lapsentekoiässä olevat pariskunnat ovat köyhyysloukuissa ja elävät leipäjonojen turvin, eikä lasten tekeminen tule mieleenkään.

Ottamatta edes kantaa siihen, kuinka epäkorrektia on puhua lasten tekemisestä tai lapsentekoiästä lapsettomuuden ollessa yhä monia suomalaisia koskettava ongelma, on Parviaisen argumenteissa monia puutteita. On totta, että syntyvyys Suomessa on laskenut. Se, että Sipilän hallitus olisi leikkauspolitiikallaan riistänyt nuorilta uskon tulevaisuuteen, ei puolestaan pidä paikkaansa. Mitä tulee syntyvyyden laskuun Suomessa, löytyvät hallituksen virheet aivan muualta.

Suomessa on käytössä erittäin vanhanaikainen, aikansa elänyt perhevapaajärjestelmä, joka usein kannustaa naisia jäämään sivuun työelämästä pitkäksi aikaa. On kiistämätön tosiasia, että sellaisenaan malli heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja naiset joutuvat usein valitsemaan uran ja äitiyden väliltä. Samaan aikaan sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne puhuu synnytystalkoista ja vitsailee lasten hankkimisesta nuoren vaimonsa kanssa. Voin kertoa, etteivät tällaiset puheet ainakaan auta asiaa.

Jos syntyvyys Suomessa halutaan oikeasti nousuun, on perhevapaajärjestelmä uudistettava täysin. Työnantajalle aiheutuvia ”äitiyskustannuksia” tulee tasata, nykyisenlaisesta kotihoidontuesta on luovuttava ja vanhempainvapaat on tulevaisuudessa kiintiöitettävä niin, ettei naisen kotiin jääminen lapsen synnyttyä ole aina automaattinen vaihtoehto.

Parviaista muistuttaisin vielä siitä, ettei lapsia suinkaan ”tehdä” tai ”hankita”. Niitä saadaan.

Kouvolassa luovuttava paperisista esityslistoista

Kouvolan Sanomat, 25.1.2018

Kouvolan kuntapolitiikassa on vallallaan monia vanhentuneita tapoja ja käytäntöjä. Yksi niistä on paperiset esityslistat ja oheismateriaalit, joita Kouvolassa tänäkin päivänä jaetaan kaikille valtuutetuille ja lautakuntien jäsenille viikoittain. Monet eivät ehkä tule tätä ajatelleeksi, mutta paperiset esityslistat aiheuttavat kaupungille aivan turhia kustannuksista – ympäristöhaitoista puhumattakaan.

Olen itse toiminut teknisen lautakunnan jäsenenä viime kesästä alkaen. Tekninen lautakunta kokoontuu pääsääntöisesti kaksi kertaa kuukaudessa ja jäseniä lautakunnassa on yhteensä neljätoista. Jos ajatellaan, että yksi lautakunnan jäsen saa yhteensä 100 sivua paperia esityslistojen ja oheismateriaalien muodossa kokousta kohden, mikä teknisessä lautakunnassa on täysin realistinen määrä, on kokouskohtainen paperinkulutus yhteensä 1 400 sivua. Tämä tekee 2 800 sivua paperia kuukaudessa – yhdessä lautakunnassa.

Maailmassa kulutetaan noin miljoona tonnia paperia päivittäin ja paperin kulutus maailmalla kasvaa koko ajan. Joillakin alueilla kasvava tuotanto uhkaa viimeisiä luonnonmetsiä, niistä riippuvaisia kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Paperin tuotanto aiheuttaa myös suuria määriä haitallisia päästöjä ympäristöön. Kansainvälisen ympäristöjärjestö WWF:n mukaan paras ja tehokkain keino yrityksille ja organisaatioille pienentää omaa ekologista jalanjälkeään ja myös säästää turhissa kustannuksissa on nimenomaan paperinkäytön minimointi. On hälyttävää, että tästä huolimatta myös Kouvolassa tuhlataan viikoittain järjetön määrä paperia, vaikka sähköisten esityslistojen käyttöön on monissa muissa kunnissa siirrytty jo aikoja sitten.

Kauniaisten kunnassa pohdittiin sähköisiin esityslistoihin ja paperittomiin kokouksiin siirtymistä vuonna 2016. Kauniaisissa laskettiin, että tästä aiheutuvat säästöt kunnalle olisivat vuositasolla noin 17 000 euroa. Kouvolassa olisi siis vähintäänkin aiheellista tehdä samankaltainen selvitys. Paperisista esityslistoista luopuminen säästäisi paitsi ympäristöä, myös kaupungin ja sen työntekijöiden resursseja, jotka voisi siirtää tähdellisempään käyttöön.

Toivon, että viimeistään nyt myös Kouvolassa pohdittaisiin paperisista esityslistoista ja oheismateriaaleista luopumista kokonaan. Niille, jotka kokisivat paperiset listat elintärkeiksi, voitaisiin ne erityispyynnöstä toimittaa. 2000-luvulla ja kaiken tämän tiedon valossa sen ei kuitenkaan pitäisi olla ensisijainen vaihtoehto – jos vaihtoehto ollenkaan.