Feminismi ei ole kirosana

Uusi, vastavalittu eduskunta aloitti työnsä muutama viikko sitten. Ei aikaakaan, kun olimme jo saaneet lukea ensimmäiset kannanotot siitä, kuinka eduskunnassa pesii patriarkaalinen valta miespoliitikkojen istuessa yhdessä kahvipöydän ääressä eduskunnan kuppilassa. Kirjoittaja oli vastavalittu kansanedustaja, joka kutsuu itseään feministiksi.

Tehdään heti alkuun yksi asia selväksi. Olen itsekin feministi ja ylpeä sellainen. Samaan aikaan ymmärrän kuitenkin sen vastareaktion, jonka feminismi sanana tänä päivänä monilla laukaisee. Ymmärrän myös sen, etteivät ihmiset halua kutsua itseään feministeiksi siinäkään tapauksessa, että he kannattaisivat sydämensä pohjasta eri sukupuolten, vähemmistöjen ja sukupolvien välistä tasa-arvoa. Syy tähän löytyy juuri edellä mainitun kaltaisesta ”feminismistä”, jossa toksista maskuliinisuutta sekä patriarkaalista valtaa nähdään juuri siellä, missä sitä halutaan nähdä.

Itselleni feminismi aatteena edustaa aitoa tasa-arvoa. Tilaa, jossa sukupuoli ei määritä, mitä voit elämässäsi tehdä. Tasa-arvon kannalta taantumuksellisina näen esimerkiksi vanhempainvapaat, asepalveluksen, seksuaalirikoslainsäädännön sekä valitettavasti erityisesti nuoriin naisiin kohdistuvan vihapuheen sekä suoranaisen sovinismin ja vähättelyn. Ehkä vika on minussa, kun en näe ongelmaa siinä, että miehet juovat kahvia keskenään. Uskallan väittää, että näin tekevät naisetkin.

Feminismin kannalta ongelmallista on juuri se, että sanan ovat onnistuneet tietyllä tapaa omimaan erilaiset ääriliikkeet. Jos taas katsotaan Suomen puoluekenttää, puhutaan feminismistä kiistatta eniten vasemmistopuolueissa. En nimittäin tiedä kovinkaan montaa Kokoomuksen tai Keskustan puoluekirjan omaavaa henkilöä, jotka voisivat selkä suorana sanoa olevansa feministejä. Heitä taitaa omassa tuttavapiirissäni olla yhden käden sormilla laskettava määrä.

Ehkä yleisin argumentti, jonka esimerkiksi feminismiä vastustavilta kokoomuslaisilta usein kuulee on, että ”miksi emme vain voi puhua tasa-arvosta?”  No, yksinkertaisesti siksi, että Kokoomus on puhunut mahdollisuuksien tasa-arvosta niin kauan, kuin jaksan muistaa. Silti tasa-arvo Suomessa ei vieläkään toteudu, vaan naiset ovat edelleen esimerkiksi työmarkkinoilla huomattavasti miehiä heikommassa asemassa. Samaan aikaan nuorten miesten syrjäytyminen on kasvussa ja vähemmistöt kärsivät edelleen yhteiskuntamme byrokraattisista rakenteista ja asenteellisuudesta. Mahdollisuuksien tasa-arvoa? Mielestäni ei.

Tässä olisi oikeistopuolueilla korjausliikkeen paikka. Meidän tulee tulevalla vaalikaudella ottaa enemmän jalansijaa feminismiä ja sen ympärillä olevia ilmiöitä käsittelevässä keskustelussa. Itse olen ylpeästi feministi juuri siksi, etten halua antaa  aatetta vain ja ainoastaan jo mainitsemieni ääriliikkeiden käyttöön. Uskon ja tiedän, että myös monet kokoomuslaiset kannattavat niitä asioita, joita feminismi valtavirralle edustaa. Miksi siis pelkäämme yhtä sanaa vain siksi, että se saatetaan ymmärtää väärin? Feminismi ei ole kirosana.

Yhdestä asiasta olen nimittäin mainitsemani kansanedustajan sekä monien muiden kanssa samaa mieltä. Vaikka kuinka muuta väitetään, ei tasa-arvo Suomessa ole vielä valmis. En ehkä itse nähnyt suurta epätasa-arvoa siellä, missä kyseinen tuore kansanedustaja sitä näki. Näin sitä kuitenkin mittaamattoman määrän siinä keskustelussa, jota se kirvoitti.

Suomessa tarvitaan feminismiä, myönnätte sitä tai ette.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s